keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Rohmu - paras marjakaveri

Eilisen tunnelmia Instakuvana - huonosti mustikoita, vettäkin satoi, itikoita kimpussa - ihan parasta kesässä - tätä on odotettu :)

Kohta ne alkaa taas - minun marjaviikot. Kaveriksi metsään lähtee yksi punainen hyväksihavaittu rohmu; muovinen koppa, metalliset piikit ja pehmeä muotoiltu kahva. Ne huonommat olen heittänyt mökkiterassin alle... Siitä aiheesta muistutan nyt teitäkin - hyvän rohmun tärkeys.

Tässä oma suosikkini. Tosin kopassa on halkeama - ja palakin pois - ei kuitenkaan vielä niin iso, että marjat pääsevät karkuun :) Asiakseen otettava minunkin uuden etsintä...



Marjastus on harrastus, joka ei monta välinettä tarvi, mutta käteen sopiva rohmu - eli marjanpoimuri on kyllä muutaman euron satsaamisen arvoinen ostos. Lapsillekin kannattaa hankkia heti alkuun ihan oikea aikuisten poimuri - kyllä pientä poimijaa motivoi sangon täyttyminen siinä kuin aikuistakin...

Rohmun ostajan muistilista:
-Valitse malli, jonka kahvaosa on pitävä, pehmeä, muotoiltu ja omaan käteen sopiva.
-Metallipiikit (koukkumalli) ovat kokemukseni mukaan paremmat kuin muoviset piikit. Marjat pysyvät puhtaampina ja pehmeäkuoriset marjat ehyempinä.
-Tarkista että rohmussa on kunnollinen (syvä) marjalukko. Rohmun ollessa tappitäynnä marjoja, sitä ei tietystikään voi enää kallistella etukenoon, mutta puolityhjää rohmua ei ole tarkoitus varoa.
-Jos ostopaikalla on mahdollista valita, niin painonkin voi tarkistaa - mahdollisimman kevyt.
-Väriltään mahdollisimman kirkas punainen / oranssi - kaikki maanvärinen häviää hunttaan siinä hetkessä kun sen maahan lasket ja selkäsi hetkeksi käännät.

Aiemmasta rohmupostauksestani löydät puolueetonta omakohtaista testimateriaalia eri merkkisistä rohmuista.


Ja vielä rohmusta: En ole koskaan kokeillut pitkävartista leveää haravapoimuria - enkä usko että sen toimintaperiaatteet ihan kohtaavat omia marjastusperiaatteitani. Poimin marjat rohmulla - mutta tavallinen varreton rohmu pakottaa kumartumaan. Ja kun kerran on jo valmiiksi nöyränä kaksinkerroin mättäällä, samalla voi varovasti ohjata varpuja rohmuun repimättä varvikkoa tai sammalia juuriltaan. Marjatkin pysyvät puhtaina ja ehjinä.

Marjojen perkaaminen - se on sitten tietysti se pakollinen paha. Vähän kuin missä tahansa mukavassa harrastuksessa on ne "havetodo" -hommansa. Rohmullakin saa poimittua aika puhdasta marjaa; rauhallisesti vaan, kuivasta metsästä ja hyvällä poimurilla.

Eilen kävin vähän kurkkimassa tämän vuoden mustikkasatoa - huonolta näytti ainakin tämä aukkopaikka Keski-Suomessa. Tänä vuonna joudun nähtävästi rymyämään rohmuineni suojaisempiin kosteikkoihin - niissä on ainakin itikoita - ehkä mustikoitakin :)

Mikä on marjatilanne muualla Suomessa? Minulla olisi mahdollisuus päästä pohjoiseen Pellon kulmille viikoksi marjastamaan - kannattaako lähteä merta edemmäs kalaan? :) Miltä näyttää siellä suunnalla hilla- ja mustikkasato?

Vattuja näyttäisi raakileista päätellen tulevan runsaasti Keski-Suomeen - tosin sato on vielä ihan kypsymisen aikuisista keleistä riippuvainen...

marjanpoimuri testi / paras rohmu

17 kommenttia:

  1. Mä kävin eilen kanta-Hämeessä katteleen mustikoita, mutta tyrmistyksekseni huomasin että niistä vähistä jotka löysin, oli osa vielä raakileita!? Täytyy käydä loppuviikosta uudestaan...Rohmulla en ole vielä kokeillut kun en ole sopivaa löytänyt; haussa on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hämeeseen
      Niin oli osa vielä raakasia täälläkin - vaikka oli aurinkoinen aukkopaikka. Ensi viikolla luulisi jo olevan valmista kun luvassa on ihan kunnon helleviikko.
      Kyllä rohmuu hennoo muutaman euron investoida. On se kuitenkin niin paljon käsinkeruuta nopeampaa ja ihan puhdasta kyllä saa silläkin kun rauhassa keräilee toisella kädellä autellen.
      Senkin olen huomannut, että metallipiikkinen kerää vähemmän roskia kuin muovipiikit. Ja se kädensija - se on kyllä tosi tärkeä. Pirullinen kyllä on se teräväreunainen - ei sitä kauan viitsi heilutella.

      Poista
  2. Täällä Varsinais-Suomessa mustikkaa on valtavasti. Mutta nopea kannattaa olla, koska marjatilojen marjanpoimijat valtaavat metsät. Ja ovatpa muuten ahkeria, hihittävät varmaan mun pienelle ämpärille. Heillä kun on vähintään neljä isoa ämpäriä per henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh - onneksi olkoon vaan hyvästä marjavuodesta :) En nyt osaa sanoa vielä meidän seutujen kokonaistilannetta, mutta ei taida häävi olla mustikan suhteen. Toivottavasti vattu saa hyvät kelit kypsyä.

      Poista
  3. Meillä päin on paikoin mustikanvarvut kuolleet pystyyn, johtuen ilmeisesti vähälumisesta talvesta. Hengissä selvinneissä on aika vähänlaisesti raakileita. Pari päivää sitten kävin katsomassa toisen kauempana olevan mustikkapaikkani ja siellä näytti vähän paremmalta. Viikonloppuna ostin elämäni ensimmäisen poimurin, tähän asti olen pärjännyt käsin poiminnalla, mutta nyt päätin kokeilla, josko oppisin poimimaan koneella. Kaupassa vielä tarkistin puhelimella tuon sinun vanhan testijuttusi ja löysin ilmeisesti ihan käyttökelpoisen kapineen. Onneksi pakkasessa on vielä viime vuotisia varuiksi, jos uutta ei metsistä löydy (apua!). Sitten ensi talvi syödään puolukkaa, sitä on kuulemma luvassa runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna :)
      Kiva että inspiroiduit siirtymään seuraavalle tasolle marjanpoiminnassa :D
      Kyllä rohmu nopeuttaa touhua moninkertaisesti. Kuvittelen, että käärmeseuduilla olisi turvallisempikin kuin paljain käsin riipiä puskia.
      Cittarissa näin Marjuska -poimurin, jossa on pehmeä kahva ja metallipiikit. Se tuntui painavammalta kuin oma vanha rohmuni ja jätin sen nyt vielä ostamatta - ehkä palaan hyllylle vielä tänä syksynä :)

      Poista
  4. Täällä länsirannikolla on paikoitellen hyvin mustikoita, eivät tosin vielä kypsiä Kokkolan korkeudella. Pitäisipä kokeilla tuollaista rohmua, minulla on ollut aina tapana poimia marjat käsin. Hidasta hommaa, mutta vähemmän perkattavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan :)
      Kyllä ehdottomasti kannattaa opetella rohmuamaan - ainakin marjoja :) Niitä ei voi olla liikaa - eikä niitä voi syödä liikaa. Kyllä rohmulla saa ihan siistiä marjaa kuivasta metsästä nätisti poimien.

      Poista
  5. Täällä ihan vähän Tampereelta pohjoiseen on paikoitellen ihan kivasti mustikkaa. Viikonloppuna joku jo tuli metsästä iso sanko kukurallaan, mutta sen verran on vielä raakiletta joukossa että ite en ihan vielä lähtisi poimurin kanssa liikenteeseen. Ensimmäiset kypsät vatut löysin tänään ja voi sitä kesän makua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anne :)
      Täytyy minunkin ensi viikosta perehtyä aiheeseen ihan tosissaan ja käydä etsiskelemässä josko tuota rinnetta parempia paikkoja on. Täällä mustikkatilanne on vissiin aika huono - toivottavasti saadaan senkin edestä vattuja :) Vatut eivät ole vielä lähelläkään kypsiä täällä.

      Poista
  6. Olen miettinyt että syödäänkö teidän perheessä perunaa ollenkaan? Ja syökö miehesikin kasvisruokavaliota (vai miten sen voi kysyä?)
    Ja sitten vielä, kun kaupoissa myydään kauraleipiä joissa on mukana myös venhäjauhoa niin onko ne kauhean epäterveellisiä? :D
    Tämä ei nyt oikeastaan postaukseen liittynyt, mutta kiitos jos vastailet!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan :)
      Perunaa meillä syödään aika vähän - yhtenä juureksena muiden joukossa - vähemmän kuin porkkanaa. Peruna on ihan ok muiden juuresten mukana, mutta kyllä lantut ja porkkanat ovat paljon aromikkaampia. Perunasta vielä sen verran, että siihen käytetään Suomessa kaikkein eniten kasvinsuojeluaineita / hehtaari... Sen kohdalla kannattaa harkita panostamista luomuun - tai kasvattaa itse.

      Meillä mies syö mitä vaan - ja tykkää kyllä meidän kasvisruuista. Hän tekee itselleen välillä jotain liharuokaa. Jos saamme Keiteleen kalaa tai riistaa, hän valmistaa myös ne.

      En nyt sanoisi mitään leipää epäterveelliseksi jos muuten viljat sopivat. Kohtuus kaikessa - ja tietysti tärkeintä olisi se, että olisi kokojyvää. Vehnä leivässä sitä harvemmin on.
      Liikaa kuitenkin Suomessa noin yleisellä tasolla syödään leipää tai puhdistettuja viljoja muussa muodossa (makaroni ja spagetti). Leivän kuidusta aina jauhetaan - on kuitua marjoissa ja juureksissakin...

      Kiitos viestistä ja ihanaa aurikoista kesää sinulle :)

      Poista
  7. Kiitos vinkistä minun ja muiden puolesta :) Käyn katsastamassa itsekin - oma kun on jo vähän rispaantunut.

    VastaaPoista
  8. Minä olen niin tottunut käymään mustikassa juuri sellaisissa hieman varjoisissa, kosteissa ja soistuneissa metsiä - joissa sitten todella on hyttysiä. Sinne varustaudutaan kokovartalopuvussa ja mielellään vielä hyttyshatulla. Siitä nautinnosta en sitten tiedä, mutta onneksi siitä tuskasta on edes ne mustikat palkkiona! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Saara :)
      Niin taidan joutua minäkin nöyrtymään semmoiseen tänä vuonna... Olen vaan tottunut marjastamaan aukoissa pelkillä biksuilla - on siinä vähän eri tunnelma :)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos Maiju :)
      Tämä se on minun latauspaikka. Joka kesä koluan viikkoja näillä seuduilla; mustikkaa, variksenmarjaa, juolukkaa ja puolukkaa. Suppiksia en ole näistä metsistä löytänyt.

      Poista