torstai 21. toukokuuta 2015

Valmistautumista

Nyt eletään niitä kevään kuumimpia hetkiä. Kirjaimellisesti - olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa :) Maanantaina, uuden kuun päivänä leikkasin tappiinsa kituliaat pensasmustikat, höyhenpensaan, pari hortensiaa, marjaomenapensaan - ja mitähän muuta... Naapureilla lienee riitti sääliviä katseita kun kaatosateella niitä ähräilin. Ja sen verran satoi, että turha pähkäily parhaasta katkaisukohdasta jäi väliin...
Mutta nyt siis eletään toukokuun kasvavan kuun aikaa. Ja mikä eniten odotan, 26-27.5 neitsytpäiviä, niitä maagisia puutarhapäiviä. Neitsytpäivistä sanotaan, että kaikki silloin kylvetty tai istutettu itää ja kasvaa hyvin. Se olisi myös otollinen aika siirtää kasveja.
Nämä muutama odotuspäivä on nyt hyvä käyttää kylvöihin ja istutuksiin valmistautumiseen. Minulla tontti onkin jo pieniä monttukraatereita täynnä :)
Etualalle kuunliljoja, ympyrälaatoituksen taakse pensasmustikoita ja siihen varsinaiseen kasvimaalänttiin pensastomaatteja, kesäkurpitsaa. purjoja, lehtikaalia...

Yläkuvassa viime viikkojen lapioprojekti; entisen leikkimökin pohjalle valmistuva kasvimaa. Ja kuten "hyvinsuunnitelluille" puutarhaprojekteilla tuppaa käydä - ne levähtävät... Tässä tapauksessa leikkimökin pohjaa jatkettiinkin toinen mokoma - onneksi löytyi vielä samanlaisia laattoja. Ja miehen grillikin joutui toiselle nurkalle - tuo hieno ympyrälaatoitus oli ihan pakko yhdistää kasvimaasysteemiin. Ja kuin kruunuksi, siihen löytyi kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla metallinen kukkateline. Voi että olin iloinen siitäkin. Ja viime viikon torstaina samaisessa kierrätyskeskuksessa olin vähintääkin yhtä tyytyväinen. Heti ovella odotti neljä puutarhatuolia, Asko Classic -sarjaa, tosi tukevat ja hyvät istua - neljä kappaletta yht, 32€. Näitä en ajatellut öljytä, vaan jättää harmaantumaan. Vielä jostain keksittävä sopiva pöytä.


Useampikin lukija on laittanut viestiä ja kysellyt toukokuun alussa ulosistuttamieni tomaattien vointia. Hengissä ovat, mutta sen verran viileä kausi sattui, etteivät suuremmin ole tuuheutuneet...
Nämä pensastomaatit ovat olleet Lidlin muovitunnelissa. Rei'itetty muovi ei lienee ihmeemmin suojaa, harso olisi varmasti ollut lämpimämpi. Tai parempi vielä jos olisi ollut molemmat. Luin jostain vanhasta puutarhalehdestä, että nimenomaan setti, jossa kaaren päälle laitetaan muovi ja harso (muovi alle) olisi jo aika hyvä suoja jopa muutamalle pakkasasteelle.
Pakkasta ei meidän tontilla ole mittarin mukaan käynyt (kolmos-nelosen rajoilla), mutta lähellä kyllä...

Ja taimihan oli huomattavasti pidempi hujoppi ulosistuttaessa. Hautaan aina kaiken liikenevän varren maahan ja jätän vain parhaan latvatupsun näkysälle. Syvään istuttaminen auttaa myös kosteuden hallinnassa. Lisään taimien juurelle ruohosilppua katteeksi, enkä normikesänä oikeastaan kastele tomaatteja kuin tosi poikkeustilanteessa

Vilma -ruukkutomaattteja laitoin jokusen kokeeksi lasilavaan (lava on keskeltä noin 1m korkuinen). Ovat pärjänneet ihan hyvin, latva on tummanvihreä ja taimet ihan tanakoita. Sen verran kehitystä on tullut, että alkoivat kukkia aika pian ulosistutuksen jälkeen. Eli mitenkään kylmänarka ei ole tämäkään lajike.

Vein osan tomaatintaimia purkeissaan ulos 6.5. Ovat nyt näillä keleillä ainakin karaistuneet :) Suojana oli Lidlin kasvutunnelin muovi. Kaikki ovat ihan kunnossa. Kovin tarkasti en ole niitä vielä tutkinut - kiinnostaa kyllä, onko näissä eroa niihin taimiin, jotka ovat edelleen sisäikkunalla
Lehtikaaleilla en voi leuhkia :D Esikasvatus oli yhtä kituuttamista. Veinkin pienet kellastuneet taimet ulos lasilavaan jo huhtikuun puolivälissä. Siellä piristyivät aika äkkiä. Eli jotain säätöä lehtikaalien esikasvatukseen meinaan tehdä. Edelleen aion kokeilla tulevana keväänä aikaista kylvöä, mutta myös mahdollisimman aikaista ulossiirtoa. Nämä - kuten käytännössä kaiken muunkin vielä poteissaan olevan meinaan istutella penkkeihin ensiviikon neitsytpäivinä.

Eipä täällä sen kummempia. Lapioprojektina on tänä keväänä myös uusi parkkipaikka, Lavakauluksia olen taas metsästellyt teollisuuskadun pajoista ja kärrännyt sateiden välissä eessuntaas multaa, hiekkaa, hevonpeetä, soraa, kiviä, laattoja, taimia...
Keväistä työn iloa sinullekin :) Ja muista ne neitsytpäivät!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Purjontaimet purkista hylsyyn

Nyt tuli pähkäilyn paikka myös purjon istutuksen kanssa. Kylvin purjon ja lehtisellerin siemenet kasvavan kuun aikaan - niinkuin perussääntö ohjeistaa (maan päällä kasvavat kylvetään kasvavan kuun aikaan - ja maan alla kasvavat vähenevän kuun aikaan). Sitten kurkistin ohimennen Yläkuu-sivuston uutiset - ja sielläpä neuvotaankin istuttamaan vähenevän kuun aikaan myös purjo, jos tavoitteena on pitkä valkoinen osa. Eikä vain purjoa, vaan muutkin kasvit joiden toivotaan tekevän satonsa kasvin tyveen (kyssäkaali). Myös kerivät salaatit istutetaan vähenevän kuun aikaan.

10.5 tein sitten semmoisen tempun, että istutin osan purjoja vähenevän kuun juuripäivänä - ja ihan vertailun vuoksi meinaan istuttaa osan purjoja seuraavana kasvavan kuun lehtipäivänä 21-22.5.

Ja jos nämä mietteet eivät vielä kuulosta tarpeeksi hulluilta - niin jatkoa seuraa :) Kokeilin vielä semmoistakin temppua, että pujotin purjontaimet vessapaperirullahylsyyn. Ja miksi?
No siksi kun olin niitä hylsyjä pitkin talvea säästänyt taimikasvatukseen ja kytännyt ettei kukaan vaan tee oharia ja heitä hyvää hylsyä roskiin :) Taimikasvatuksen aika otti ja meni - ja kaapissa pyöri edelleen kassilllinen rullanhylysyjä.
Ja siksikin kun kaverin kanssa tuli tämä aihe puheeksi jokunen päivä sitten. Pähkäiltiin, josko rullahylsy tukisi taimenrimpulaa alussa - ehkä auttaisi sitä erottumaan juurelle katteeksi lisätystä heinänsilpusta - ehkä jopa edesauttaisi sen paljon puhutun "purjon valkoisen osan" kasvua. Sitäkin mietittiin, että riittääkö puolikas hylsy - vai pyörisivätkö hylsynpätkät ensimmäisellä tuulella pitkin tiluksia - että kuinka syvälle ne pitäisi laittaa.

Äitienpäivänä paistoi aurinko ja mikäs minun oli näpertäessä takapihan kasvimaalla hevosenpaskan vessapaperirullien ja heikosti kasvaneiden purjontaimien kanssa. Jos tästä ei pitkiä valkoisia purjoja tulekaan, niin mukavan äitienpäiväaamun vietin kuitenkin. Ja oli se hylsyrivi aika hauskan näköinen valmiina :D

Hylsyjä, hevonpeetä ja purjontaimia purkissa. Tämä kun nyt on ihan harakirikokeilu, säästin ne yksittäiskoulitut taimet ja käytin ryhmäpurjoiksi kasvattamiani koulimattomia taimia.
 Pujotin purjon hylsyyn niin että juuri tuli pohjasta läpi.
Tein kohtuusyvän vaon, johon ladoin hylsyt riviin. Tyhjä ruukku sattui olemaan käsillä - sillä sitten merkkasin istutusvälit. Lisäsin istutuskauhalla multaa hylsyyn suunnilleen haarautumispisteen kohdille.
 Rivissä kuin reippaat sotapojat.
Täytin vaon hylsyjen ympäriltä hevonpeellä. Ja koska purjon taimia oli paljon - ja on vieläkin, tein pari riviä lisää. Keskiriville piti vähän kurkotella ja siihen olikin niin hankala näpräillä hylsyjen kanssa, että istutin taimet siltään - hyvä toisaalta niin myös vertailun kannalta.

Olen latvonut purjontaimet pariinkiin kertaan - nyt taas sen verran, että pysyvät topakasti pystyssä hylsyissään. Latvomaton
 ja latvottu.

Penkin reunalle lisäsin vielä väripilkuksi muutaman samettiruusun - niitä ekakertaa itsekasvatettuja taimia :) Ja riviväleihin keräsalaattia.


Tänään 17.5 purjot näyttävät kotiutuneen hyvin hylsyihinsä. Levitin penkin päälle harson - joka tosin roikkuu muutamasta tukikepistä huolimatta nyt ihan liian alhaalla. Huomenissa käyn joko Lidlissä etsimässä lisää kasvitunnelitarpeita - tai rautakaupassa tarkistamassa vastaavien hintatasoa.

Uusi kasvimaa leikkimökin pohjalle on lisälaattojen saumaushiekkoja vaille valmis. Nyt se sitten tapahtui - hyötykasvimaa levähti takapihalta etupihan puolelle :)

tiistai 12. toukokuuta 2015

Paakut pois intiaanisokerista


Keitin taas marjakiisselin. Siihen käytän ripauksen ruususuolaa - ja toisen vähän reilumman ripauksen intiaanisokeria. En ole enää vuosiin ostanut kuin tummaa intiaanisokeria - vaikka se on aika paljon arvokkaampaa kuin edullisin "Viron valkoinen" - ja vaikka se paakkuuntuu.

Se, että intiaanisokeri on ihan reilusti hinnakkaampaa kuin perusvalkoinen, se osaltaan motivoi miettimään josko kuitenkaan kolmea desiä sokeria yhteen piirakkaan tarvitsee...  Eli loppupeleissä ihan hyvä diili, jos hinta on yksi motivaattori vähentää sokerin käyttöä.

Se, että intiaanisokeri paakkuuntuu, ja että sitä ei voi estää, on totuuden nimissä todettava fakta. Olen kokeillut yhden jos toisenkin kikkakolmosen, jotta sokeri säilyisi pehmeänä ja tasalaatuisena - tai jo paakkuuntunut sokeri palautuisi homogeenisen pehmeäksi. Ei onnistu.

Intiaanisokeriin tutustellessa sen kostea rakenne oli kieltämättä alkuun pieni hidaste. Helposti vielä käsi kävi valkoisen sokerin purkissa - sen rakenne kun oli sellaista mihin oli tottunut. Käytännössä kuitenkin huomasin, että intiaanisokerin pehmeät paakut eivät haittaa perusleipomuksissa yhtikäs mitään - sekoittuvat kyllä sähkövispilällä sileäksi ja sulavat taikinaan. Kuivakakkuihin tai piirakoihin en siis koskaan siivilöi intiaanisokeria. Sähkövispilä riittää rikkomaan ainakin pehmeät paakut. Sokerin määrä taikinoissa on meillä muutenkin sitä luokkaa, että käytän mittana ruokalusikallisia. Ruokalusikkamitalla on helppo väistellä isommat kovat rakeet sokeria purkista ottaessa.





Joidenkin leipomusten kohdalla intiaanisokeri on kuitenkin parempi hieroa metallisihdin läpi. Esim. kääretorttu- tai täytekakkupohja vaativat mielestäni sileän tasaisen sokerin. Ja kun sihti kerran kaivetaan esiin, silloin on sopiva hetki ihan tarkoituksella ottaa sokeripurkista ne paakkuisimmat kohdat käyttöön. Pehmeät paakut hieroontuvat sihdin läpi - mutta mitä niille sihtiin jääville koville kikkareille tehdään? Ei kai niin kallista sokeria voi hukkaankaan heittää...

Sihdin läpi hierottua intiaanisokeria.


Ne kivettyneet sokeripaakut laitetaan sihdistä erilliseen purkkiin. Ne ovat niin kovia, etteivät rikkoonnu kohtuuvoimin metallisihtiin - mutta kiehuvaan veteen kyllä häviävät. Sitten kun tehdään kiisseliä - tai vaikka vispipuuroa, niin niihin lisätään sokeri sieltä kikkarepurkista.




Että siinä minun käytännön vinkkini intiaanisokerin paakkuuntumiseen. Estä se minkä kohtuudella voit käyttämällä tiivistä purkkia - ja jemmaa ne sihtiin jäävät kikkareet eri astiaan - ja anna odottaa vuoroaan sellaisina ihan suosiolla.