sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kuulumisia ja kuvia taimipöydältä


Olkkarin ikkunalla kurkotellaan kilpaa ulos aurinkoon. Tomaatin taimet ovat tänä keväänä ihan hyvällä mallillaan. Pensastomaatissa on isoja nuppuja - vapuksi lienee kukkivat..


Vilman taimet ovat osin alkuperäisissä matalissa maitopurkinpohjissa. Osaan taimia laitoin pätkän jatkovartta. Ihan kohtuullisen tanakoita ja tummanvihreitä taimia.


Paprikan taimetkin ovat mielestäni ihan kohtuureippaita - vaikka ovat kasvaneet samassa pienessä ruukussa johon koulin ne. Nuppuja näissäkin :)


Itäseinustan ikkunalla kasvatetut varsisellerit ovat nekin ihan istutuskuntoisia pikkutaimia. Kylvin siemenet hajakylvönä ja koulin taimet styroxlavaan. Yllättävän hyvin ovat pärjänneet näinkin pienissä kasvupoteissa ja itäikkunan puolivarjossa.

Chili on asustellut sekin alkuperäisessä pienessä istutusruukussaan. Olen lannoittanut taimia lähes jokaiseen kasteluveteen lisätyllä tipalla kukkien yleislannoitetta. Nupullaan nämäkin. Chiliä minulla on tosin viime kesän jäljiltä varmasti kymmenen vuoden tarpeeseen... Ei vaan malta olla laittamatta taas. On niin kaunis vaikka pelkkänä koristekasvina.

Haastellisia tänä keväänä ovat yllättäen olleet purjon taimet. Olen latvonut taimia pariinkiin otteeseen paremman kasvun toiveissa - ei ole auttanut. Rulliin koulitut taimet ovat kaikkein ohuimpia, koulimattomat ryhmäpurjon taimet näyttäisivät olevan paremmassa hapessa. No mutta - kesää ei ole vielä katsottu loppuun - jospa vielä yllättävät :)

Myös lehtikaali kituuttaa - sen esikasvatuksen kanssa en ole koskaan ihan onnistunut. Kyllästyin kertakaikkiaan katsomaan toivottomia taimia olohuoneen ikkunalla ja heitin ne ulos lasilavaan jo viime viikolla. Väliin on ehtinyt jo pakkasyökin, mutta hengissä ovat - ja kenties jopa aavistuksen pirteämmän oloisina.

Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa samettikukan esikasvatusta. Ryhmäsamettikukka yllätti positiivisesti, siinä on jo isot nuput jotka ehtinevät kukkaan vapuksi. Ulkoruukkuihin ja kasvimaalle laitan samettikukkaa siemenistä toukokuun alkupäivinä - ehtii sitten kukkaan juhannukseksi.
Jättisamettikukka ei onnistunut - ei vaikka olen tehnyt uusintakylvöksiä ja vaihtanut kasvatuspaikkaakin... Ei muuta kuin ensi vuonna taas innoissaan kohti uusia yrityksiä ja pettymyksiä :)


24.4 kasvavan kuun lehtipäivänä kylvin taas yhden erän lehtikaalia. Tällä kertaa yksittäiskylvönä styroxiseen istutuslaatikkoon, jonka vein ulos lasilavaan. Mielenkiinnosta nyt seurailen miten käy - itääkö viileässä - ja miten kasvu lähtee käyntiin...

Ja vasta tänään kylvin jätti- ja kesäkurpitsan siemenet (kuukalenterissa kasvavan kuun hedelmäpäivä). Kesäkurpitsasta vihreää ja keltaista, sekä uutena kokeiluna ruukkukasvatukseen sopivaa pienilehtistä lajiketta.
Jollet vielä ole ehtinyt laittaa kurpitsaa, niin seuraavat kaksi päivää ovat kasvavan kuun hedelmäpäiviä - eli suotuisia kurpitsan kylvöpäiviä.
29-30.4 ovatkin sitten niitä puutarhastelijan touhupäiviä joka saralla. Kasvavan kuun neitsytpäiviä - eli parhaita päivät lähes kaikkiin puutarhatöihin. Kaikki neitsytpäivänä kylvetty ja istutettu itää ja kasvaa hyvin. Uskotaan siihen.

Kohta se on taas täällä - KESÄ :)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sesongin wokki



Nyt kannattaa syödä suomalaista - ainakin näitä euron kurkkuja. Tänä keväänä kurkkusesonki alkoi normia aikaisemmin - vai kuvittelenko vaan? Kun kasvimaa on vielä mulloksella ja tomaatintaimet vasta availevat nuppujaan, voi kuin kesän alkupaloiksi herkutella kurkulla - tuoreella ja kypsennetyllä.



Kiloon mahtuu noin kolme keskikokoista kurkkua. Ostoskoriin vielä pala fetaa, punasipuli, sitruuna ja riisilastuja. Se on siinä - viime kesäinen kurkkukeksintömme, kurkkuwokki. Sitä ollaan nyt lasten pyynnöstä kokkailtu taas usempikin pannullinen - ja suosittelen ja muistutan aiheesta teitäkin. Yksinkertaista, edullista, kevyttä ja hyvää.

Tähän wokkiin (kuten moneen muuhunkin) käytän chimichurri -kuivamausteseosta. Jos se ei vielä ole tuttu juttu, suosittelen kokeilemaan sitäkin.







Kurkkuwokki ohje

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Hetken huumaa(ko)



Tyttäreni Lempi pohti eilisessä blogikirjoituksessaan, Rakkautta(ko) suhdettaan ostamiseen ja omistamiseen. Eikä pelkästään Lempi ostamista - tai ostamatta jättämistä pohtinut. Kirjoitelman tiimoilta pähkäilimme yhdessä useamman päivän ajan sitä kinkkistä aihetta...

Minulla ja Lempillä on aikalailla sama mielipide "turhista ostoksista" - mutta myös siitä, mihin olemme valmiit käyttämään rahaa. Käyttötarpeeseen hankitut tavarat on aika helppo rajata - mutta on vaikea tehdä oikeutettua rajaa konkreettisen tarpeen ja "tunnetarpeen" välille? Jos uusi neule lämmittää kehon lisäksi myös mieltä, se ei ole vähemmän tärkeää.

"Halpa" ei aina ole halpaa - korkea hinta ei kuitenkaan sekään tarkoita ostoksen korkeaa laatua tai tarkoituksenmukaisuutta. Ja paljonko on paljon - tavaroiden määrässä tai hinnassa?

Keräily - ainakin kolikkohintatasolla - se on meistä molemmista inhimillisesti ymmärrettävää.



Oudoimmaksi piirteeksi kuluttamisessa (ostamisessa) totesimme sen, että tavaran ostamisen hetki on usein ja monelle jopa enempi itse tarkoitus, kuin tavaran omistaminen. Meille ne "kicksit", eli ostoshetket kuittaantuvat onneksemme, eli lompakkomme helpotukseksi kierrätyskeskuksissa - käteisellä ja kolikoilla.

Ymmärrämme kuitenkin, että kaikki kierrätykseenkin päätyvä tavara on joskus myyty uutena jollekin. Usein tuleekin melkein huono omatunto ostaessaan kolikoilla tuotteita, joista tietää jonkun joskus maksaneen jopa satasia. Sitäkin pohdimme, että onko eettistä ostaa (vaikkakin kirpputorilta) taas uutta villapaitaa, vaikka niitä on jo ihan yli oman tarpeen. Olisiko enempi oikein jättää se jollekin joka kenties oikeasti sitä tarvitsee - vai onko ihan yhtä oikein ottaa se itse, koska tykkää siitä - ja arvostaa sitä - ja on vain niin yksinkertaisen iloinen löydöstään...



Siihen emme ihan keksineet vastausta, että onko meille ns. turhassa kirppariostamisessa pointtina nimenomaan ostamisen hetki - eli voiko sitä verrata siihen samaan tunteeseen, jonka joku toinen saa ihan oikean kaupan kassalla?
Kallistuisimme kuitenkin siihen, että "kirppislöytö" on meille nimenomaan vain löytö - tyydytys ei tulekaan varsinaisesti ostamisesta vaan löytämisestä. Ainakin sienestäjissä on usein sitä samaa hulluutta - löytäminen onkin enempi harrastuksen "juttu" kuin syöminen :)



Lempi ostaa villapaitoja, minä retrokankaita ja kirjoja, kaikille tyttärille keräilen vaatteita... Pesen, silitän ja viikkaan kirppiskankaani kellarin laatikoihin, Lempi tekee saman villapaidoilleen. Käytössä niistä on vain pieni osa. Iloitsemmeko niiden omistamisesta - kyllä varmasti jollain tasolla. Iloitsenko siinä hetkessä, kun löytö osuu kohdalle kierrätyksen "heinäsuovasta" - kyllä, ehdottomasti :)

Laatikkopino kellarissa - ehkä kerran tai pari vuodessa hypistelen kaikki kauniit kankaat ja neuleet läpi - ja tykkään niistä kaikista. Usein katson kuitenkin laatikkoja laatikkoina - pinoja tavaraa, jotka osaltaan kahlitsevat paikkaan ja ovat konkreettinen taakka.



Minulta ette siis saa mielipidettä tavaran puolesta, tai sitä vastaan - koska minulla ei sitä ole - siis mielipidettä :) Onko sinulla?
Jos aihe mietityttää, lukaisepa Lempinkin postaus - ja kommentoi. Kerro oma kokemuksesi tavaran keräilystä tai siitä luopumisesta - saa neuvoakin, vinkata tai ohjeistaa - puhua puolesta tai vastaan :)

Ja mitä minulle jäi päällimmäisenä mieleen viime viikosta - Alexin komeuskilpailuvoitto, mutta myös kierrätyskeskuksesta eurolla löytynyt Alexander Wang -neule....