tiistai 25. marraskuuta 2014

Viikon varrelta

Tämä ilahdutti: SPR-kirpparilöytönä uusi idätysastia parilla eurolla. Minulla on jo omat hyviksihavaitut Friggs-idätyskipot, mutta tällä pääsee Veera-tytär harrastuksen alkuun uudessa kodissaan.
Idätysastioissa löytyy monta mallia - usein niitä ei edes tahdo huomata kirpparien muoviromulaareista. Jos idätys on vielä "pitäisi" -listalla, niin kannattaakin tutkailla vähän tarkemmin kirppareiden laarit. Olen löytänyt uusiakin idätysastioita eurolla-parilla

Tämäkin ilahdutti - arpajaisvoitto Minäkö keski-ikäinen blogiarvonnassa.

Ensimmäisiä joululahjojakin löytyi kuin vahingossa - Lorna Byrne, Enkeleitä hiuksissani. Sain oman kirjani lahjaksi ystävältä - nyt löysin kierrätyskeskuksesta eurolla toisen. Hyvänmielen kirja, joka on ilo antaa eteenpäin.
Joululahjoja kannattaa etukädessä etsiä kirppareilta - ainakin nyt kirjojen osalta. Kirja ei kulu kertalukemalla tai hyllysäilytyksessä ja niitä saakin ihan uudenveroisina. Tosin oma tunnelmansa on hiirenkorville tutkituilla, entisen omaistajan rakastamilla yksilöilläkin... Onnekas löytää kiertoon laitettuja uutuuksia - yhtään huonompia eivät ole vanhat klassikot...

Kokeilin hapankaalileikkeiden valmistusta. Irrotin lehdet varovasti, poistin paksut lehtiruodit, leikkasin sopivan kokoisiksi paloiksi... Pulikka teki paloista sen tuhannen silppua - eli perinteistä hapankaalia... Kehitystyö siis niiden osalta vielä vähän vaiheessa :D
Yhden hapankaalipytyn maustoin kokeeksi korianterin siemenillä - ei ehkä ollut ihan paras setti
Sain lintulaudan keittiön ikkunan alle - siihen missä eniten tulee istuskeltua. Keksimme ripustaa laudan kahdella ketjulla ja koukuilla kattolipan alle roikkuvaksi. Ihan ok systeemi - maahan lyöty tolppa kun on heilahtanut nurin jo useampana talvena...
Mitä oravien kanssa pitäisi tehdä... Välillä niitä hätistelen pois mutta kai niidenkin on syötävä?

Talvella on kiva leipoa - vaikka joka päivä... Olen muunnellut aiemmin esittelemääni puolukka-kookos-piirakkaa vieläkin kevyempään suuntaan. Tässä taikinapohjassa ei ole lisättyä rasvaa (ei edes kookoshiutaleita).
Marjoina olen käyttänyt myös mustikkaa ja pinnan muruseokseen olen käyttänyt kookoksen tilalla tattarihiutaleita. Ihan mainio arkipiirakkaohje. Laitan vielä tästä tarkempaa juttua joku päivä.


Lempi-tytär halusi laskiaispullia. Googlaili aikansa ja päätti kokeilla Täydellisten gluteenittomien pullien reseptiä...
Ensin tehtiin ihan ohjeen mukaan - mitä tapahtui... :D



Leipomisessa on jotain maagista... Vaikka nyt niinkin yksinkertainen ohje kuin peruspulla - samoilla aineksilla jokainen leipuri valmistaa ihan omannäköisensä ja -makuisensa pullan.
Lempi ei luovuttanut - muokkaili reseptiä ja valmistusohjetta. Tässä osin tattarijauhoon valmistuneet, omenakompottitäytteiset gluteenittomat marraskuun laskiaispullat

Iltalukemisena nyt.

torstai 20. marraskuuta 2014

Viiniä ja hevimetallia


Vaihdoin viinit pääosin luomuihin jo vuosia sitten. Ensimmäinen luomuviinipulloni oli lahja ystävältä - ja se yllätti positiivisesti pehmeällä aromillaan. Vaikka en ole ollenkaan asiantuntija viinien maailmassa, olen siitä lähtien etsiskellyt ja maistellut aktiivisesti luomuvaihtoehtoja. Kymmenisen vuotta sitten luomuviinit - niin kuin muutkin luomutuotteet olivat vielä aika harvalukuisesti edustettuna. Nykyään luomua alkaa jo löytyä aika hyvin - niin elintarvikkeista kuin viineistäkin.

Senkin muuten huomasin aikanaan, että luomuviinit eivät aiheuttaneet öistä sydämentykytystä tai kaulan ja rintakehän alueelle helahtavia punaisia länttejä ollenkaan siinä määrin kuin tavalliset viinit. Olin jo tottunut hyväksymään oireet pakollisena kylkiäisenä parin viinilasin jälkeen. (Syytä niihin en sitten koskaan vaivautunut selvittämään, viinin vaihto luomuun tuntui auttavan.)

Yksi minua mietityttänyt viiniasia oli jostain lehdestä saksittu ja kaapin oveen teipattu pikku lista viinintuottajamaista, joiden viineissä on eniten tai vähiten raskasmetalleja.
Lyhyesti: Etelä-Amerikan viinit selvisivät tutkimuksesta puhtailla papereilla, Euroopan viinit taas eivät - tosin Italian viinit olivat yllättäen jutun mukaan puhtaampia kuin muiden Euroopan maiden viinit...
En ole Suomessa törmännyt sen kummempaan uutisointiin aiheesta kuin sen yhden talteensaksitun pikkulappusen verran.

Tosin olen miettinyt sitäkin, että se viinien sisältämiä raskasmetalleja mittaava tutkimus ei ole voinut olla kovinkaan kattava huomioiden lukuisat viinitilat ja paikalliset olosuhteet. Eli en menisi tuomitsemaan koko Unkarin viinintuotantoa vain siksi, että maa sattuu olemaan sen yhden listan jumbosijalla...

Ihan vaan yksinkertaisesti asioita yhdistellen - valitsemalla luomuviinin voi kuitenkin lienee aika hyvällä omallatunnolla kuitata tämän raskasmetallipähkäilynkin hoidetuksi :)

Tosin on nyt vielä omakohtaisestikin koettuna sekin sanottava, että niin viineistä kuin muistakin alkoholijuomista löytyy hienoja tuotteita ilman luomumerkintääkin.



Tässä kuitenkin Alkon uutuusviini, jonka sain maahantuojalta testattavaksi - ja joka kuulostaa täydellisen hyvältä joka suhteessa: Reilun kaupan luomuviini Argentiinasta - Tilimuqui Cabernet Sauvignon Bonarda.

"Viini on saanut nimensä pienen ja köyhän Tilimuqui-kylän mukaan, josta monet La Riojanan työntekijät ovat kotoisin. Tilimuqui -viini tulee kauniista ja syrjäisestä Famatinan laaksosta."

Ja miksi tämä viini ainoastaan kuulostaa hyvältä? En ole tuotetta vielä maistellut, koskapa päätin viettää alkoholivapaan vuoden - ihan vain testatakseni, miten keho ja mieli reagoivat pidempään totaaliraittiuteen. Viinaton vuosi on nyt kohta lusittu - eikä siitä ainakaan mitään haittaa ole ollut...
Kirjoitan kokemuksia ja havaintoja aiheesta toisella kertaa. Tammikuun taidan kuitenkin aloittaa avaamalla tämän lupaavan luomuviinipullon :)



Alla vielä poimintoja postauksen lähdeartikkelista. Juttuun ei kannata takertua, mutta kenties tämä motivoi selvittämään viininviljelyolosuhteita. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen, etten haluaisi valita viinejä, joihin käytetyt rypäleet on poimittu suurten teollisuusalueiden tai moottoriteiden laitamilta...
"Tilimuqui on kaunis ja syrjäinen kylä Famatinan laaksossa Argentiinassa" - se kuulostaa aika täydelliseltä :)


"Wines from three of the 15 nations studied had safe levels of heavy metals: Italy, Brazil, and Argentina.

Based on the maximum THQs (target hazard quotients) for wines from each nation, here's the list of the worst offenders:

Hungary
Slovakia
France
Austria
Spain
Germany
Portugal
Greece
Czech Republic
Jordan
Macedonia
Serbia

Hungary and Slovakia had maximum potential THQ values over 350. France, Austria, Spain, Germany, and Portugal -- nations that import large quantities of wine to the U.S. -- had maximum potential THQ values over 100.

Argentinean and Italian wines did not have significant maximum THQ values.

Where do the heavy metals come from? That's unknown. Possible sources include the soil of the vineyards in which the wine grapes are grown, the fungicides sprayed on the grapes, and possible contaminants in the yeasts used to ferment the wine.

A THQ over 1 indicates a health risk. Typical wines, Naughton found, have a THQ ranging from 50 to 200 per glass. Some wines had THQs up to 300. By comparison, THQs that have raised concerns about heavy-metal contamination of seafood typically range between 1 and 5."

Lyhentäen lainattu artikkelista: Heavy metals found in wine

tiistai 18. marraskuuta 2014

Sienikeitto & sienirieskat gluteeniton

Nyt kun sienimetsäsesonki on auttamattomasti ohi, alkaa se toiseksi paras harrastus poiminnan jälkeen - sadon hyödyntäminen. Suosikkisieneni on suppilovahvero - koska: Olen löytänyt ihan hillittömän hyvän sienipaikan. Paras poiminta-aika ei osu minkään muun sienen tai marjojen kanssa päällekäin. Vahverot eivät kerää raskasmetalleja. Jatkokäsittely kuivaamalla on helppoa. Kuivattujen sienten säilyttäminen ei vie pakastintilaa.

No ainakin ne hyvät puolet nyt keksin - sen lisäksi että suppikset ovat tosi hyviä. Sienikeiton teen käytännössä aina kuivatuista suppilovahveroista. Sienten liotusvesi vaan on tahtonut olla se luvaton hävikki touhussa... Suppikset värjäävät liotusveden melkeinpä mustaksi. Se pitäisi käyttää keiton liemeksi, mutta en oikein tykkää väristä, jonka se keittoon tekee...

Nyt olen saanut puhtaan omantunnon senkin homman osalta koska aloin hyödyntää sienten liotusveden rieskataikinoiden pohjana. Liotusveteen jää värin lisäksi makua ja kivennäisaineita, joten se on senkin puolesta hyvä pohja näille helpoille leipäsille.

Tattarijauho sopii mainosti sienikeiton suurusteeksi - ja samalla keitosta tulee gluteeniton. Rieskat tein vanhan hyvän ja helpon ohjeen pohjalta. Siinä kokonaisia tattari- tai kaurasuurimoita liotetaan vähintäänkin yön yli taikinapohjassa. Ennen paistamista lisätään tarvittava jauhomäärä.

Oman keittoni päälle ripottelin kuivattua nokkossilppua - tietysti :)


Gluteeniton sienikeitto
5 kourallista kuivattuja suppilovahveroita (väljä litran mitta)
(reilu 5dl liotusvettä)
1-2 sipulia silputtuna
30g voita
3/4dl tattarijauhoja (Keskisen myllyn gluteeniton)
1.5l vettä
1 luomu kasvisliemikuutio
1-2mm (maustemitta) rouhittua mustapippuria (ripaus)
1-2mm Masajo ruususuolaa (ripaus)
2dl kermaa
Silputtua tuorepersiljaa & ruohosipulia (tai kuivattua)

Laita sienet likoamaan kylmään veteen (noin puolisen tuntia). Siivilöi, purista kuiviksi ja silppua.
Laita kattilaan voi, sieni- ja sipulisilppu. Kuullottele kunnes sipulit ovat pehmeitä. Lisää tattarijauho, pyörittele jokunen sekunti sieni-voisilpussa. Lisää vesi, kasvisliemikuutio ja pippuri. Jätä kiehumaan hiljalleen noin puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma ja kuumenna - valmista. Lautaselle tuoreyrttejä.
Jos käytät kuivayrttejä, lisää ne keittoon jo valmistuksen alussa.

Laita sienten liotusvesi parin litran vetoiseen kulhoon. Sekoita siihen alla olevan rieskataikinan pohja-ainekset ja nosta jääkaappiin tekeentymään. Taikinaan lisätyt kokonaiset kaura- tai tattarisuurimot turpoavat leipomisvalmiiksi noin vuorokaudessa (allekin), mutta taikinapohjaa voi hyvin säilyttää jääkaapissa vaikka pari-kolmekin päivää. Nestepohjaan voi hyvin lisätä myös esim. ylipäivän mennyttä piimää.


Gluteenittomat sienileipäset
5dl kuivasienten liotusvettä
2dl tattarisuurimoita (Keskisen myllyn gluteeniton)
2dl kaurahiutaleita (gluteeniton)
1rkl psylliumrouhetta
1tl soodaa
1/2tl leivinjauhetta
1/2 tl Masajo ruususuolaa
1rkl kuivattua kyntelisilppua
1dl smetanaa

Tattariryynit huuhdellaan. Kaikki ainekset sekoitetaan ja jätetään jääkaappiin yön yli tai vuorokaudeksi. Lisätään:

1-3dl tattari- tai kaurajauhoja (tai muita jauhoja)

Turvonneeseen taikinapohjaan sekoitetaan ennen paistamista 1-3dl haluttuja jauhoja. Jos tattari on uusi tuote ja maku, kokonaiset suurimot ovat helpoin tapa opetella niiden käyttöä Tattarisuurimot rieskassa ovat hyvin mietoja, ja ominaisaromi lähes huomaamaton. Kaura taittaa tattarin makua ja sopiikin tattarin pariksi leivonnassa mainiosti.

Taikina nostellaan leivinpaperille (6kpl/pelti). Paistetaan kiertoilmatoiminnolla pari peltiä kerrallaan 225°C noin 13min.



Itse tykkään tehdä nämä suurimorieskat mahdollisimman löysään taikinaan - silloin taikinan voi vain nostella lusikalla pellille - leviääkin melkein itsestään. Jos käytät enempi jauhoja, rieskat taputellaan jauhotupsauksen kanssa käsin muotoonsa ja rei'itetään haarukalla ennen paistoa. Hyviä ovat molemmilla tavoilla. Kokonaiset suurimot jättävät leipäsiin mukavan rouskuvan rakenteen.

Tässä tarkempi ohje vastaavaan rieskataikinaan.




suppilovahverokeitto gluteeniton / helpot rieskat /resepti ohje / keitto kuivatuista sienistä /